“Intti vei vaimon ja antoi päivärahat” – Tänään jäljellä 4

Montako?

Maanantaipäivä on kulunut varsin rauhallisissa merkeissä. Ryhmissä ollaan tarkistettu firmalta lainassa olleita kamppeita ja täytelty häväreitä (also know as häviämisilmoitus) mikäli kunkin taistelijan kohalla on siihen tarvetta.

Sosiaalikuraattori ja sotilaspastori kävivät pitämässä oppitunnit missä summattiin mennyttä ja käännettiin katsetta tulevaan – mitä armeija otti ja antoi sekä mitä tehdä armeijan jälkeen, jotta siviilielämä saadaan pyörimään.

Tunneilta jäi mieleen erään nohevan mortin aivopieru keskusteltaessa mitä armeija antoi ja vei, “Intti vei vaimon ja antoi päivärahat”.

Vapaa-ajan oon viettänyt läppärin kanssa VMTK-tuvassa tehden omia töitä. Mielestäni tämä on varsin kelpo tapa käyttää luppoaika tehokkaasti hyväksi.
Sepä siitä, alla hieman tunnelmaa maanantailta.

Kävelymatka huolto- ja kuljetuskomppaniasta kohti sotilaskotia Sodankylän jääkäriprikaatissa – viimeistä kertaa

Siviilikamppeet kulkevat kätevästi rinkassa

Maanantaiaamu kello 01:24 – Alikersantti Airio täyttää viimeistä kertaa lomakyytilistaa

Rynnäkkökivääri numero 294927 purettuna asepuhdistushuoneen pöydälle putsattavaksi – tunnin jälkeen lähes 40-vuotias morsian kiilsi kuin illanviettoon lähtevä nuori

Rajajääkärit Laituri, Valta ja Söderström hellivät vaimojaan

Rajajääkärillä on jäänyt koneremppa vaiheeseen – uni voitti

Read Full Post »

Loppusota oli soijanen keissi

Alikersantti Lammi – tähän tiedustelijasissiin et halua törmätä, ainakaan lepikossa.

Valtakunnallista paraatia heti seurannut loppusota aloitettiin märissä keleissä. Kymmenen päivän sääennusteet lupasivat toinen aurinkoa ja toinen ukkosta koko seitsenpäiväiselle loppusodalle Rovajärven ympäristössä.

Paraatibussin ajettua Rovaniemeltä Rovajärven ampuma-alueelle, kukin ryhmä jätettiin bussista omalle jalkautumispisteelleen missä paraatissa olleet lomakamppeet vaihdettiin mettäkamppeisiin, omat rinkat otettiin doppelista (RjK:n pakettiauto), maastoasu naamiosuojattiin kiinnittämällä havuja jekkulangan (vetolanka, ohut sissien käyttämä rautalanka) avulla pukuun kiinni ja kasvot nasutettiin naamiovärillä. Tiedustelijaryhmä oli valmiina loppusotaan.

Aikaisemmista RjK:n leireistä/harjoituksista poiketen, alkusiirtymisen matka oli huomattavasti lyhyempi, noin 1-10 kilometriä riippuen pudotuspaikasta. Tämä oli hyvä asia parista syystä: koska maalitoimintaa oli RjK:n leireihin verrattuna sata kertaa enemmän, oli järkevämpää säilyttää ryhmän toimintakyky hyvänä, jättäen nollauttava pitkä alkusiirtyminen pois.

Ensimmäisen päivän sateiden jälkeen tulivat sääsket ja voi herran jestas mikä sieltä tulikaan… No sieltähän tuli sääskiä heti roppakaupalla ja paljon. Seuraavat kuusi päivää kuulostivat ja näyttivät siltä ku olis ollu seuraamassa kovemmankin luokan formulakisaa: ininä oli käsittämätön. Päivän kovien helteiden ajaksi sääskien määrä väheni mutta iltaa kohden ei saanut rauhaa levon ajaksi, puhumattakaan vartiossa tai tähyllä olosta.

Palataampa takaisin varsinaiseen leiriin. Koiraharhautekset tukikohdan menoreitille tehtiin huolella tehden jyrkkiä kulmia matkan varrella paluuperiä unohtamatta. Kajaanin koiramiehet olivat koko leirin perässä sotakoirineen ja tästä syystä äänenkäyttö ja liikkuminen pitää harkittun vähäisenä koko leirin ajan.

Ensimmäisestä illasta lähtien kaikki yöt nukuttiin taivasalla. Taivasalla nukkumisessa on telttassa asusteluun muutamia etuja. Irtautuminen on nopeampaa koska telttaa ei tarvitse purkaa vaan makuupussi otetaan kainaloon, rinkka selkään ja irti. Teltassaolo on myös tuskallisen tukalaa helteellä ja toki sateella tilanne on toinen.

Aikaisemmissa meän joukon omiss harjoituksissa tähystys-/liikenteenlaskentapaikat väännettiin huolella kun taas Kotka 11:ssa vihollistoimintaa oli niin paljon että tähypaikalta oli pystyttävä irtaantumaan nopeasti. Vaarana katetussa suojassa on että kaikkiin ilmansuuntiin ei voi nähdä ja koira saattaa yllättäen löytää tähypaikalle hajun perusteella.

Oma tukikohtapaikkamme sattui todella suojaiseen ja komeaan paikkaan Kuusivaaran päälle, minkä vartiopaikasta oli todella nautinnollista katsella kesäyön auringon laskua ja -nousua. Vaikka sääskiä oli paljon, pysyivät ne meikäpojasta erossa jo leirin alkuajasta lähtien. Tiä haisinko leirin alusta lähtien niin pahalle ku eivät huolineet, vastaan en kuitenkaa laittanu ;)

Leirillä täytyi myös syödä ja alla lista minkälaista sapuskaa rinkassa kulki:

• 2kpl kenttäpulloja (1,0 ltr)
• 3,0 ltr juomareppu
• 0,5 ltr Hart Sport-tiivistettä
• 1,0 ltr mehutiivistettä
• 2 isoa keksipakettia
  
• 6 pussia Hart Sport -jauhetta
• 8 levyä Bitter -suklaata
• 4 levyä Marabou -suklaata
• 6 kaurakeksiä
• 6 rusinapakettia
• 6 näkkäripakettia
• 2 kinkkupasteijaa
• 10 pussia nuudeleita
• 6 pussia Blå Band -kuivamuonapussia

Viesti kulki älyttömän hyvin meän ryhmästä. Sääkin antoi myöten jonka ansiosta radioliikennointiolosuhteet olivat hyvät (vrt. pilvinen sää). Koska meän ryhmässä oli kaks viestimiestä, ei sissiradistia Sodankylästä vahvistukseksi tullut mikä olisi sotatilanteessa osa ryhmää.

Maanantaista torstaihin tukikohtapalvelu toimi normaalisti tähyineen, kiertovartioineen, vartioineen ja kohteen tiedusteluineen. Erityisesti niin sanotut välipäivät harjoituksen aikana käytettiin kohteen tiedusteluun. Taistelijapari oli kohteella noin kymmenen tuntia ja tuttuun sissityyliin jättivät tiedustelun lisäksi myös post-it -lapuin viestejä vihollisen kalustoon: “TUHOTTU! -RjK:n pojat” sekä “Kuolitte! T:Ivalon sissit”

Lappujen jättö on ivalolaisten leikkimielinen tapa näyttää muille joukoille että tiedustelijasissi ei näy eikä kuulu liikkuessaan.

Kun häirintäisku oli suoritettu kohteelle onnistuneesti, löysivät Kajaanin sotakoirat meidät keskiviikkona. Siitä alkoikin kaksipäiväinen kilpajuoksu minkä vuoksi jouduimme vaihtamaan tukikohtapaikkaa. Ensimmäisestä tukikohtapaikasta jouduttiin luopumaan ja tukikohta liikkui koirahavaintojen mukaan.

Kaksipäiväinen, noin 25 kilometrin mittainen loppusodan loppusiirtyminen oli tähänastisista siirtymisistä rankin. Hellettä oli siirtymisen viimeisenä päivänä +32 astetta. Tämä teki marssimisen haasteelliseksi sinänsä että puhdasta juomavettä ei ollut tarjolla aina ja välissä jouduttiin tyytymään väliaikaisesti suoveteen joka ei ollut maailman puhtainta.

Meikäpojan kroppaa alkoi melkoisesti huimata ja jalat menivät marssin alussa puolen päivän aikaan makkaroiksi koska runsas hikoilu oli imenyt kropasta suolan pois hien mukana. Lääkkeeksi löytyi kuivaalihaa sekä hirvenlihaa mikä pureskeltuna auttoi huimaukseen. Kaiken kaikkiaan nestettä kului loppumarssin aikana 12 litraa mistä juomarepussa kulki kolme ja kahdessa kenttäpullossa kaksi litraa.

Loppusodan jälkeen maalissa tunnelma oli vapautunut. Takana oli suurin osa aamuista sekä koko armeija-ajan raskain harjoitus. Ajatus siitä että ainakaan tämä ei enää raskaammaksi muutu, veti suupielet hymylle.

Täydentäköön allaolevat kuvat kuvateksteineen lukemaasi kertomusta.

Viikon ajalle varatut kuivamuonat punkan päällä valmiina pakattavaksi rinkkaan

Taisteluparien välit pidettiin reiluhkoina aukeilla. Alkumatkasta ripotteli vettä.

Rajajääkäri Tapio ja “Lepi” Leppänen navamaskeissaan

Alun vesisade vaihtui auringonpaisteeseen ja auringonpaiste hallitsikin loppureissun keliä

Rajajääkäri Karjalainen sai (meän ryhmän) vartiomiehen kiikarinsa punapistetähtäimeen piikille. Takana vasemmalla seuraavat ryhmän toinen tarkka-ampuja Kuha sekä rajajääkäri Kenttämaa.

Rajajääkäri Kenttämaa Kuusivaaran ympäristössä loppusodan alkusiirtymisen ensimmäisenä iltana

Varvut olivat myös saaneet värinsä kesästä

Lepi ja Kenny

Rovajärven ampuma-alueen ympäristö on kymmenien vuosien aikana rummutettu täyteen jos jonkin näköistä rautaa. Kuvassa kevyen kranaatinheittimen räjäyttämä kuoppa, kuvan ylälaidassa kranaatin peräpään lavat.

Sunnuntaiaamun (5.6) auringonnousu vartiopailta kuvattuna

Hyvien säiden vuoksi telttaa ei pystetty vaan jokainen mies nukkui taivasalla rinkkansa lähettyvillä koko viikon. Tämä nopeutti irtautumista tukikohdasta huomattavasti.

Jalkoja täytyi helteiden takia tuulettaa kumppareista aina kun se oli mahdollista

Sunnuntai-illan auringonlasku ja sääskien määrä olivat omanlaisensa elämys kokea vartiossa

Ennen loppusotaa ostettiin naamiontiteippiä rynnäkkökiväärin naamiontiin. Teipin kuviota tummennettiin/sekoitettiin lisäksi kasvonaamiovärillä. Samaista teippiä luontokuvaajat ja metsästäjät käyttävät välineidensä naamiontiin.

Vaarat ympäröivät toisiaan

Rajajääkäri Illikainen palasi 10 tunnin kestoisesta kohteentiedustelusta jonka jälkeen uni tukikohdassa maittoi

Vaarojen kivisillä lailla vaanivat auringossa loikolevat kyykäärmeet – tämän kaverin matka päättyi kivuttomasti.

Sitomalla hikisen maastopuvun veto-/jekkulangalla vyöhön kiinni oli sai huijattua sotakoiria tavallista vahvemmalla hajujäljellä, mikäli harhautukset teki ajatuksen kanssa

Meikäpoju laajakaista-antennia pystyttämässä – viesti kulki

Alikersantti Ruokanen ja rajajääkäri/viestimies Tapio 2. tukikohtapaikalla keskiviikkopäivänä

Vesistöäylittäessä rinkka selässä sai askelissaan olla tarkkana. Tämä rajajääkäri Illikaisen suoritus ei päätynyt jordaniaan.

Ai, tietä ei voi ylittää? -Mennään ali.

Rajajääkäri/tarkka-ampuja Kuha sai sääsken pistoksesta komean helotuksen nokkaansa

Puolivuotisen varusmieskoulutuksen viimeistä liikenteenlaskentaa suoritamassa. Lilan voi rakentaa naamioida näkymättömäksi tai helposti irtauduttavaksi, valittiin viimeisille lilatunneilla jälkimmäinen.

Satojen ajoneuvojen nostattama pöly leijaili lilapaikan yllä keskiviikkoiltana 8. kesäkuuta 2011

Alikersantti Lammi 3. tukikohtapaikan läheisellä lammella torstaipäivänä. Käytiin pesemässä taktiset paikat tukikohdan lähistöllä olevassa lammessa ennen torstai-lauantai-välistä 25 kilometrin loppusiirtymistä. Olo helpotti ennen päivän siirtymistä pariksi tunniksi.

Blogikirjoituksen ja koko inttiblogi.fi:n pääpaholainen rajajääkäri Junes vuodatti soijaa hien mukana yhdeksän litran edestä loppusiirtymisen aikana

Vahnat teippaukset irti ja uudet vaihtoon. Mikäli jalkoihin tuli kävelystä rakkoja, oli niistä helteellä pidettävä erityistä huolta. Uusin jalkoihin rakkolaastarit ja valkoiset teipit tueksi joka kerta ennen siirtymistä.

Puhdas, lähteestä saatu kylmä vesi maistui sen enempää kehumatta taivaalliselta loppusodan helteissä. Kuvassa rajajääkäri Illikainen. Illikainen vastasi ryhmän suunnistuksesta tunnustelijana.

Inttiajan top 5 huikeimmissa kokemuksissa kärkisijan vei ehottomasti uiminen torstaipäivänä, jolloin lämmintä oli 32 astetta ja kroppa jäähdytti vartaloa hikoilemalla niin paljon kuin kerkesi. Uimisen aikana kroppa jäähtyi ja mieli pääsi hetkeksi aikaa lepäämään kesätunnelmiin pois loppusodasta. Paluu loppumarssin karuun arkeen oli kova.

Matkan varrella sattui myös räjähtämättömiä tykin- tai raketinheittimen ammuksia. Räjähtämättömät ammukset merkittiin kolmiokeolla, paikalle jätettiin varoitusviesti ja paikan koordinaatit otettiin ylös.

Vanhat, käytöstä poistetut tykit kunniavartiossa tykistön ampuma-alueella

Read Full Post »

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän valtakunnallinen paraati marssittiin Rovaniemellä 4.6.2011

Rajavartiolaitoksen Pohjoisen osaston, Ivalon rajajääkärikomppanian lippu

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän valtakunnallinen paraati marssittiin Rovaniemen keskustassa lauantaina 4. kesäkuuta 2011. Paraatiin osallistui noin 1 500 varusmiestä, 130 ajoneuvoa sekä toistakymmentä ilma-alusta sisältäen helikoptereita ja hävittäjiä.

Ivalon rajajääkärikomppania marssi komppanian päällikkö Majuri Kaarlo Suoniemen johdolla ohimarssin jalan yhtenä harvoista marssiosastoista. Pääosa paraatijoukoista kulki pyörien tai telojen päällä.

Kemijoen ylittävällä Jätkänkynttilän sillalla paraatin vastaanotti Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Ilkka Aspara.

Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä juhlittiin puolustuvoimien 93-vuotista taivalta ja sitä vietetään 4. kesäkuuta Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivän kunniaksi. Tämän vuoden teema painottui pohjoisen puolustukseen ja tästä syystä paraatijoukon runko muodostui Pohjois-Suomen sotilasläänin joukko-osastoista.

Edellisen kerran paraati järjestettiin Rovaniemellä yksitoista vuotta sitten.

Valmistautumassa keskuskentälle siirtymiseen paraatikatselmusta varten

Baretin rajakarhu

Urheilukatu oltiin suljettu paraatijoukkojen käyttöön lauantaipäiväksi mistä joukot lähtivät marssien kohti paraatikatselmusta

Lapin lennosto järjestäytymässä katselumusta varten keskuskentälle

Tuulinen sää suosi paraatia – kuvassa Jätkänkynttilän silta

Ohimarssin jälkeen paraatijoukot kokoontuivat Waldemarin rantaan

Telakuorma-auto ylittämässä Jätkänkynttilän siltaa ohimarssissa

Read Full Post »

Poika saunoo!

Maskit kuosissa Illikaisen kans t-varaston edessä maanantaipäivänä

Tiedustelu 2:lla, kansankielellä timppa kakkosella juhlittiin Suomen jääkiekon maailmanmestaruutta – vesisateessa

Pakko sanoa heti kärkeen että inttiblogi on tavoittanut kiitettävän/huikean määrän lukijoita mitä erilaisimmilta osa-alueilta. Päivittäinen kävijämäärä pyörii kahdensadan kävijän paremmalla puolen. Suosituimmat hakusanat joilla inttiblogiin hakeuduttiin hakukoneiden kautta eilen olivat: “inttiblogi junes” (20 hakua), “Ivalo rjk” (15 hakua), “mitä armeija tekee parisuhteelle” (4 hakua) sekä pitkä liuta muita hakuja. Hakukoneen kautta blogiin oltiin tultu noin 90 kertaa eilettäin (24. toukokuuta). Lyhyenä päätelmänä tästä voidaan tehdä: blogin sisällön määrän kasvaessa kävijät tulevat yhä useammin hakukoneiden kautta ja näin he myös viettävät sivustolla enemmän aikaa – lukijamäärä kasvaa.

Rajajääkäri Välimaa lipastaa räkäpäitä

Timppa kakkonen oli ensimmäinen leiri missä sissikoulutusvarustukseen (skv) sisältyi ainoastaan kesälle ajankohtainen materiaali. Tämä tarkoitti käytännössä kevyempää rinkkaa sekä luonnollisesti ryhmäkohtaisen tavaran kantoa rinkoissa. Menosiirtymisen eteneminen oli meleko hiasta johtuen varmasti lukuisista valvotun linjan ylityksistä, missä tiettyjä teitä vartioitiin lukuisin eri keinoin moottoripyörävartioista perinteisiin kiertovartioihin. Mikäli ryhmä jäi linjanylityksessä kiinni, täytyi nähty sotilas evakuoida “haavoittuneena” turvallisen etäisyyden päähän: soijaa, soijaa, soijaa…

2. joukkueen 2. ryhmä siirtymiskäskyssä

Kokelas Lämsä antaa ryhmän siirtymiskäskyä t-varaston sivustalla

Siirtymisen aikana 1. valvotun linjan ylityksen jälkeen ylitettiin Ylimmäisen Kerttujärven pohjoispäästä lähtevä puro, ylittämässä Kokelas Lämsä

16 tunnin siirtymisen jälkeen saavuttiin Anninkujalle johon mennessä keli oli kerennyt vaihtua alkumatkan auringosta kovaan sateeseen: kaikki päällepuettavat vaatteet vaihtoivat olomuotoaan kuivasta märäksi. Kun kerran vettä yläkerran ukko päätti antaa tulla, tuli jeppiskamaa taivaalta kerralla heti koko loppuviikko. Kaikki kamppet kastuivat ja kuivausriu’uille oli siis käyttöä pelkän vetolankakehän lisäksi kamiinassa. Kamiina oli ja pysyi mansikkana leirin alusta loppuun asti.

Koko leirin aikana suurin osa ajasta meni kohteen tiedusteluun, joka tarkoitti 1. joukkueella 2. joukkueen tukikohdan tiedustelua ja toisinpäin. Tiedustelutietojen pohjalta ryhmänjohtaja valmisteli ryhmäkoossa suoritettavaksi häirintäiskun valittuun vihollisen tukikohdan osaan, joka saattoi vaihdella pj-teltasta esimerkiksi telakuorma-autoon. Häirintäiskun jälkeen irtauduttiin tilanteesta nopeasti savujen turvin lähikokoontumispaikalle josta jatkaen takaisin tukikohtapaikalle.

Yksi ryhmä poltti sissitelttansa häirintäiskun aikana koska telttaan oli neljätuntisen iskun vuoksi jäänyt palamaan kynttilä puiseen keskisalkoon. Uutinen sai niinkin suurissamäärin huomiota että palo huomioitiin YLE:n Pohjois-Suomen internet-, radio- sekä tv-uutisissa kuin myös paikallislehti Lapin Kansassa.

Paluumarssi Anninkujalta oli jaettu haistakakka -tyylisesti kolmeen osaan. Keskiviikkona siirryttiin Anninkujalta Laanajärvelle 12 kilometrin marssi, missä suoritettiin tykistöharjoitus Laanajärven kämpän ympäristössä oleviin kohteisiin radiolla lähetettävin tulikomennoin. Meikäpoika viestimiehenäkin pääsi tutustumaan tulikomentojen lähettämisen ihmeelliseen maailmaan mitä sekavimmista tulikomentoperusteista. Palaute tulikomentoperusteista lähtikin tulisena ja seuraavaan Tiedustelu 3 -harjoitukseen (loppusota) korjaus perusteisiin saadaan.

Menomatkan siirtymisen 1. linjanylityksessä siipeensä sai Rajajääkäri Karjalainen, jota evakuoitiin tilapäispaareilla mitkä tehtiin kahdesta riu’usta sekä kolmesta pakkastakista

Valmistautumassa 2. valvotun linjan ylitykseen, mitä sotatilan aikana myös rintamalinjana voisi pitää. Rinkat alas ja tiedustelemaan ylityskohtaa.

Tiistaiaamu 17.2 kello 2:52 – takana siirtymistä 14 tuntia

Sääsket olivat reissusa vähintäänkin riekon kokoisia ;)

Torstai-iltana siirryttiin toinen pellemarssi Laanajärveltä Puukkovaaran alarinteeseen, jossa suoritettiin huoltoa ja lepoa kipinän sekä vartion tuella. Perjantaiaamusta kamppeet kasaan ja siirryttiin komppanian y-pisteelle mistä saatiin tehtäväksi kilparavata Uurtokurun pohjalta ensin taisteluampumaradan parakille missä suoritettiin teltan kasaaminen-/purkaus sekä veden keittäminen mahdollisimman nopeasti. Rajajääkäri Tapio saikin ryhmän höntyillessä puolisen litraa kasvoilleen kiehuvaa vettä. Tilanne oli selvisi nopeasti kun jokaisen kenttäpullosta kaadettiin kylmät vedet kasvoille ja Tapio kiidätettiin s-tuville autolla.

Anninkujassa olo päättyi toista joukkuetta kohtaan suoritettavaan häirintäiskuun. Kohde oli neljän kilometrin päässä joten alkumatka taitettiin teitä pitkin…

… josta siirryttiin suojaisempaan maastoon. Tässä kuvassa nuori koivu kaatamalla päästiin kätevästi 2,5 metrin mittaisen vesistön ylitse, ylittämässä tarkkaa-ampuja Kuha

Kokelas Lämsä antaa tulikomentoja tarkastelleen epäsuoran tulen kohteelle antamaa vaikutusta männyn varresta

Rajajääkäri Tapio komppanian y-pisteellä perjantaiaamuna, leirin viimeisenä päivänä

Loppu hyvin kaikki hyvin. Ykkösen kolmosesta maaliin selvisi yhdeksästä rajajääkäristä kolme tiedustelijaa. Fakta on se, että timppa 2 on viimeinen harjoitus ennen Tiedustelu 3 -leiriä eli loppusotaa. Meikäpoika selvis maaliin sissikarkin eli buranan voimalla, intin kumpparit vaihtuu omiin ku jalat ei pelaa intin mokomissa.

Read Full Post »

Sissihavu ansaitaan

Ei, se ei ole koivun oksa, ei männyn käpy vaan sissihavu

Sissihavuja ansaittiin kolmipäiväisessä Rajajääkärin tutkinnossa

Tiistaista torstaihin kestänyt kolmipäiväinen rajajääkärin tutkinto piti sisällään marssikilpailua sekä tiedustelijan toimintaan liittyviä rasteja. Vaikka kiskaisit kilpamarssit kaasu pohjassa, ei se taannut voittoa kokonaiskilpailussa.

Kokonaispisteet jakautuivat seuraavasti:

• Marssit 20% (sis. kolme marssia)
• rastit 80%

Rastiteilla testattiin tietotaitoa sekä päättelykykyä

Tutkinnon rastiosuuksilla täytyi olla särmänä että suoritettavan tehtävän kannalta kaikki osa-alueet täyttyivät. Vaikka asensit miinan täydellisesti pysyen aikamääreessä unohtaen kuitenkin kuulostelun sekä pälyilyn asennuksen aikana, ei täysiä pisteitä herunut. Rastit kattoivat aikalailla kaiken tähän asti opetetun. Osassa rasteista testattiin myös päättelykykyä soveltaa opittua esimerkiksi: kuinka räjäyttää kylkimiina sähkösytytyksellä. 

Päivien päätteeksi päästiin nukkumaan niin autuaallisen ihanissa puolijoukkueteltoissa ja rippikoululaisten oikeasti voin myöntää nukkuneeni parhaat unet koskaan kumpinakin öinä: korvatulpat korviin ja ei muutako bokserit päällä makuupussiin teltan ollessa sopivan viileä.

Marssiharjoitukset kohottavat kuntoa ja kasvattaa sinniä

Sinni elikkä kestävyys hommia suoritettaessa on kasvanu kohisten. Suurena vaikuttimena tässä on se että porukan matkasta ei yksinkertasesti kehtaa jäädä pois, sekä tietoisuus siitä, että (aina) löytyy varmasti henkilö kellä vastustaa hiihtäessä enämpi ku itellä. Ku tekis mieli höllätä ja hiljentää vauhtia, saa kavereiden läsnäolosta kummasti tsemppiä ja ku haluttas lopettaa, jostaki löytyy aina pieni motivaatiopiikki hampaat irvessä vetää loppuun asti.

Sissihavun merkitys

Oon saattanu sivuta jossain artikkelissa sitä että oon neljäs meän perheestä joka suorittaa varusmiespalveluksensa Ivalossa. Juurikin tämän vuoksi halusin tulla kokeilemaan rajoja Ivaloon, en suinkaan näyttämään muille, vaan itelle mihin asti paikat kestää ja ite kykenee. Saman polun kulkeminen isoveljien tavoin on osa hienoista mieheksikasvun prosessia, missä oman itseni lisäksi oon myös vastuussa vierellä olevasta kaveristani.

Sissihavun eli tiedustelijan koulutushaaramerkin ansaitseminen, vaikka sen tänä vuonna suurin osa rajajääkäreistä saikin, on ollut tähänastisen inttiajan huikeimpia asioita. Loppuarvosanaksi tutkinnosta sain hyvän, josta palkinnoksi myönnettiin yksi kuntoisuusloma sekä ennenkaikkea kolmihaarainen sissihavu.

Tutkinnon suurpiirteinen aikataulu:

Tiistai:

1. Kilpamarssi 25km: Komppania – Ymmyrkäinen – Kurujärven eteläpää – Laanajärvi
2. Rastit Laanajärven kämpän läheisyydessä, mihin sisältyi muun muassa: miinoitusta, radiorasti, tulentekorasti tilapäisvälinein teräsvillan, pariston sekä räkäpään (puuluoti) avulla
3. Lisärastina suunnistusrasti jossa kolme rastia, yhteismatka hiihtäen 6 kilometriä

Keskiviikko

1. Kilpamarssi 20km
2. Reitin varrelle sijoitetut rastit joissa aiheina: ensiapu, miinoitus, sinkoammunta, vartiorasti, etäisyyden arviointi, suunnan- sekä koordinaattien ottamista kartalta

Torstai

1. Kilpamarssi/pikataival 7-9km: Laanajärvi-Ampumarata
2. Kilpa-ammunta viidellä patruunalla

Tutkinnon lopetus

Tutkinto päättyi kilpa-ammuntaan ampumaradan 150 metrin vallilta jonka jälkeen vuorossa oli huolto kasarmilla. Illan päätteeksi oli mahdollisuus käydä iltavapailla kylillä kruisailemassa – sinänsä hauska että intissä ollaan oltu reilut 110 päivää 180:stä ja vuorossa olivat toiset iltavapaat :)

Ensi viikolla vuorossa Tiedusteluharjotus 1: luvassa paljon siirtymistä, vähän unta.

Kuva alkavasta ase-, trangia- sekä rinkkatarkastuksesta – rinkka tyhjennetään ja putsataan roskasta, trangia hierotaan liasta “karhunkielellä” sekä ase putsataan aseenpuhdistuspussin sisuskaluilla

Barettien särmäystä kasarmin yläkerran pesuhuoneessa – takana tutkinto, kylessä havu ja taskussa kuntoisuusloma

Read Full Post »

RjK:n viestimiehet leirillä Rovajärven ampuma-alueella

Kamppeet pakattiin varhain maanantaiaamusta peräkärryyn jonka jälkeen lähettiin painelemaan kohti Rovajärven ampuma-aluetta

Viestimiesten leiriä pidettiin 4-8. Huhtikuuta Rovajärven ampumaradan maastossa

Koska meilä viestimiehilä on ollu eriävää ohojelmaa aikasemmat viikot, oli leirin kaks ensimmäistä päivää täynnä sissitukikohtapalveluun liittyviä tehtäviä, uutena asiana meile (viestimiehille) tuli kohteen tiedustelu ja häirintäisku.

Lähettiin reissuun tien levikkeeltä kelin ollesss reilusti plussan puolella. Alkumatkasta paisto afa mutta sitte alko vesisae, joka kesti kauan. Kaikki kamppeet kastu niin rinkassa ku päällä päästä varpaisiin ja yöllä pakkasen tullessa net kovettu korpuksi vaikka kamppeet oli rinkassa jätesäkissä. Tästä oppineena muovipussitan kamppeeni tuplavarmistuksella ;)

Meän tehtävänä oli tiedustella vihollisen toimia ja ryhmittäytymistä oman toiminnan paljastumatta ja tiedustelutietojen pohjalta suorittaa häirintäisku kohti vihollista häiriten sen toimintaa. Loppukoontina voisi sanoakin että Ivalon sissit vetivät (jälleen) piemmän korren.

Seuraavat päivät päästiinki nauttimaan sitte puolijoukkueteltan autuudesta ku tutustuttiin tuki- / johtoasemilla istuvien viestimiesten toimintaan. Ottihan tästä koko viestityshommasta heti kerrala tolokkua enämpi ku näki käytännössä mitä minun kairasta lähettämälle viestille tehdään…

Videopostaus ja kuvia reissusta alla:

Ennen liikkeelle lähtöä panokset ja kartat jaettiin. Kartan tehtäväkohtaisiin yksityiskohtiin tutustuttiin taistelijapareittain.

Ahkionveto on plussakeleillä soijasta hommaa – vetovuorossa Rj Linna

Afa alkoi paistaa keskiviikkona ja siitä nautittiin

… ja siitä nautittiin täysin rinnoin. Auringonpaiste korvasi vesisateen, hetkeksi.

Havaitsin tiedusteluhommissa kameran erittäin hyväksi kapistukseksi tietojen tallennuksessa. Kuvassa keskellä vihollisen (miehittämätön) tähystystorni, mistä oman arvioni on seurattu tykistöammuntoja muissa harjotuksissa.

Read Full Post »

Ryhmätaitokilpailun siivittämänä kohti Kurujärven kiepaus -kilpamarssia

Ryhmätaitokilpailussa voitto, tosin kuntsarit meni toiselle ryhmälle. Tämän vuoden kuntsarit siis jaettiin ryhmälle, joka pärjäsi paremmin P-kauden ampumataitotestissä sekä tunnistustestissä.

Sinänsä hauskan mausteen kilpailun tuloksiin tekee se että ATT:llä sekä tunnistustestillä ei ole merkitystä varsinaisen ryhmädynamiikan -/ taidon mittaamisessa. 

Ryhmätaitokisassa mitattiin seuraavia asioita:
- Sissikoulutusvarustuksen sekä ryhmäkohtaisen romppeen täydellinen pakkaaminen – puuttet korvattiin n. 10 kilon telamiinoilla
- Ryhmien välinen suunnistuskilpailu, missä ryhmä jaettiin kymmentä eri rastia metsästämään
- Tukikohdan pystytyskilpailu kaikkine toimenpiteineen: asemat, nave, viestin lähetys, vartiopaikka…
- Irtautumisharjoitus, missä romppeet kerättiin kasaan mahollisimman rivakasti / meän ryhmän aika parinsadan metrin päähän kokoontumispaikalle 15 minuuttia, mikä on puoli tuntia nopeampi kuin PEHA2 -harjotuksessa
- Ampumatesti: neljä parasta ampujaa per ryhmä ampui 50 metrin vallilta.

Sepä siitä, kakkosiksi tultiin kokonaiskisassa mikä on myös hyvä suoritus. 

Huomenna on edessä Kurujärven kiepaus, tuo RjK:n legendaarinen marssikilpailu, missä noin 24 kilometrin mittainen matka täytyy hiihtää Kurujärven eteläpää kiertäen. Marssin aikana ei valmisteta ruokaa.

Rinkan on painettava kilpamarssille lähdettäessä 20kg, mistä 2kg on oltava nestettä. Maaliin tullessa rinkat punnitaan uudestaan, jolloin painoa on oltava 18kg. Eiköhän keksipaketilla, suklaalevyllä, kolmella litralla nestettä ja pienellä eväspussilla pärjää nokko koko marssin. 

Parhaalle on luvassa kuntsari eli yksi (1) kuntoisuusloma – inttiblogin kasvatti laittaa kaiken peliin ku suksekki on kilibailua varten voijeltu. 

Read Full Post »

Pakkanen on pukeutumiskysymys

Valamarssi Raja-Jooseppiin

Ninhanunha! Valamarssi on nyt kairattu ja olo on kauttaaltaan ilonen, koko kropan myötäsesti. Reissu oli pituudeltaan ~34km, päästiinpä käymään rajan tuntumassa.

Aurinko-armas paistoi komeasti alkumatkasta

Lähtö Rajajoosepin rajatullilta

Lähettiin komppaniasta varhain tiistaiaamuna pakkasen paukkuessa sairastuvan elohopeamittarin mukaan -42 miinuksella, juuriki sammaan aikaan ku hain sieltä vähän douppingia valamarssille. Siirryttiin komppaniasta busseilla Raja-Joosepin rajavartioasemalle, mistä startattiin komppanian voimin ensimmäisen päivän etapille, joka oli pituudeltaan kutakuinki 25 kilometriä. Sairastuvalla vemppasi valamarssin aikaan kolmaosa koko komppaniasta erilaisten kurkkukipujen, yskän tai kuumeen kourissa.

Kartta: Rajajoosepin sijainti kartalla

Kauniita maisemia – kovia pakkasia

Hiihtomarssi UKK:n puistossa oli elämys pakkasen paukkuessa välillä kovanakin. Tunturien laet olivat komean näköisiä auringon nuollessa niiden lakia. Kovilla pakkasilla toimiessa korostuu erityisesti kamppeiden kuivana säilyttäminen, oikeanlainen kerrospukeutuminen, jotta lämmön karkaaminen yläkropan kautta ei kasvaisi liian suureksi sekä paljaiden ihonkohtien tarkkaileminen paleltumilta. Mahdollisia paleltumia tarkkaili taistelijapari säännöllisesti.

Hiihtomarssi suoritettiin kevyitä taukoja pitäen, 50 minuuttia hiihtoa, 10 minuuttia paussia. Meän ryhmä veti marssia kumpanaki päivänä minkä vuoksi meikäläinen meinas olla melko piipussa ahkion vedon kanssa. Kovaa tahtia piti pitää, koska ensimmäiset hiihtäjät ratkaisevat komppanian vauhdin. Selvä on että perä jää kuminauhaefektin vuoksi, jonka vuoksi säännölliset tauot olivat paikallaan kitkemässä tätä ilmiötä. Ylä- ja alamäissä letka saattaa kasvaa jopa paristasadasta metristä kilometriin.

 

Matkan varrella nappasin kuvan varjostani

Yöpyminen UKK:n puistossa

Ensimmäisenä iltana laitoimme leirin pystyyn tuttuun tyyliin, koska oksia ei voinut katkoa, käytettiin sissiteltan kiristysnarujen ankkureina oksien sijasta suksisauvoja. UKK:n puistosta ei saanut honkia kaivaa, mistä syystä puut kamiinaan tuotiin lähelä olevan kämpän liiteristä. Vartiovuoroa myöskään ei tarvinnu tehhä yön aikana koska kyseessä oli marssi. Kipinälista tehtiin ja meikäpojalle sattui vuoro loppupäästä, tuntuhan ne viien tunnin yöunet vimosen pääle ruhtinaallisilta verrattuna mortti2:seen Laanajärvellä.

Kohti Raja-Jooseppia – kuva toiselta marssipäivältä

Toinen marssiaamu

Seuraavana aamuna heräsimme puoli viiden maissa ja pakkasimme leirin valmiiksi aamu-kuuden lähtöä varten. Lämpimät ruoat trangioilla valmistettiin ja taas kolonna lähti matkaan. Hiihdettiin Joosepin kämpälle missä pidettiin pikku paussi. Kämpältä hiihdettiin Suomen ja Venäjän välistä raja-aukon Suomen puoleista reunaa pitkin takaisin Raja-Joosepin tulliasemalle.

 

Ivalon Rjk:n marssijonon alkupää toisena marssipäivänä

Joosepin tiluksilla

Joosepin kämpältä jatkoima kohti raja-aukkoa

Venäjän maa, oikeassa laidassa raja-aukko

Valamarssi päättyi Raja-Joosepin tulliasemalle

Lopussa kiitos seisoo, jos ei kiitos nii ainaki täsä kuvasa takarivi – Tupa Karesuvanto (vas. ylä. Juola, Junes, Juntti, Illikainen)

 

Vielä yksi asia. Lukemasi teksti jätti vastaamatta otsikon väitteeseen (että pakkanen olisi pukeutumiskysymys), joten tässä vastaus. Armeijan kamppeet ovat niin laadukkaat että vaatettamalla itsensä pysyy kyllä lämpimänä. Tärkeätä on vain pitää kamppeet kuivana, kroppaa lämpimänä liikkeestä ja mieli virkeänä.

Peruskoulutuskausi alkaa olla ohitse ja aukkivalinnat edessä, hommat alkavat muuttua tiukemmiksi.

Read Full Post »

Valamarssi takana – tunnelmia ennen valaa

Alokas Juneksesta leivotaan tänään rajajääkäri

Read Full Post »

Laanajärvelle, mars!

SKV:n eli taysvarustuksen pakkaus kesken

Cooperin testi peruttiin viime hetkellä ennen smurffien (urheiluasu) päällä panoa. Syysksi kouluttajat ilmottivat kylmän sään sekä viiman yhdistelmän. Kiva son että hieman inhimillisyyttäkin mahtuu tähän sakkiin siinä muodossa, että komppaniaa ei juoksutettu köhiväksi pakkasessa.

Treenattiin telttojen pystytystä tänään ryhmissä. Opinpahan samalla että pohjallisen kannattaa olla kuiva lähdettäessä ulos paukkupakkaseen. Kolmen tunnin koulutus ulkona paikallaan seisoen veti jalasta tunnon poisa aika vihaseen. Onneksi paleltumaa ei tullu. Ollin oppivuodet, hehheh! ;)

Täyspakkaus eli SKV on nyt pakattuna odottamaan morttiykköstä eli Laanajärven reissua varten. Hiihetään pikkureput selässä Laanajärvelle, mikä on noin 12 kilometrin päässä, ollaan siellä kolme päivää ja tullaa keskiviikoksi takasin.

Sukset tuntuu viimisen pääle istuvilta jalassa. Nyt ei hajoaminen ole ainakaan välineistä kyse.

Morttiyköstä on rjk:ssa pidetty leirinä mikä erottaa jyvät akanoista. Tulevat ajat näyttävät ketkä ovat tänne halunneet tai tulleet, sanojen merkityksissä on huima ero.

Loma alkaaki torstaina startaten ensinä täältä Sodankylään, mistä jatkama Rovaniemelle iltapäiväksi.

Read Full Post »