
Alikersantti Lammi – tähän tiedustelijasissiin et halua törmätä, ainakaan lepikossa.
Valtakunnallista paraatia heti seurannut loppusota aloitettiin märissä keleissä. Kymmenen päivän sääennusteet lupasivat toinen aurinkoa ja toinen ukkosta koko seitsenpäiväiselle loppusodalle Rovajärven ympäristössä.
Paraatibussin ajettua Rovaniemeltä Rovajärven ampuma-alueelle, kukin ryhmä jätettiin bussista omalle jalkautumispisteelleen missä paraatissa olleet lomakamppeet vaihdettiin mettäkamppeisiin, omat rinkat otettiin doppelista (RjK:n pakettiauto), maastoasu naamiosuojattiin kiinnittämällä havuja jekkulangan (vetolanka, ohut sissien käyttämä rautalanka) avulla pukuun kiinni ja kasvot nasutettiin naamiovärillä. Tiedustelijaryhmä oli valmiina loppusotaan.
Aikaisemmista RjK:n leireistä/harjoituksista poiketen, alkusiirtymisen matka oli huomattavasti lyhyempi, noin 1-10 kilometriä riippuen pudotuspaikasta. Tämä oli hyvä asia parista syystä: koska maalitoimintaa oli RjK:n leireihin verrattuna sata kertaa enemmän, oli järkevämpää säilyttää ryhmän toimintakyky hyvänä, jättäen nollauttava pitkä alkusiirtyminen pois.
Ensimmäisen päivän sateiden jälkeen tulivat sääsket ja voi herran jestas mikä sieltä tulikaan… No sieltähän tuli sääskiä heti roppakaupalla ja paljon. Seuraavat kuusi päivää kuulostivat ja näyttivät siltä ku olis ollu seuraamassa kovemmankin luokan formulakisaa: ininä oli käsittämätön. Päivän kovien helteiden ajaksi sääskien määrä väheni mutta iltaa kohden ei saanut rauhaa levon ajaksi, puhumattakaan vartiossa tai tähyllä olosta.
Palataampa takaisin varsinaiseen leiriin. Koiraharhautekset tukikohdan menoreitille tehtiin huolella tehden jyrkkiä kulmia matkan varrella paluuperiä unohtamatta. Kajaanin koiramiehet olivat koko leirin perässä sotakoirineen ja tästä syystä äänenkäyttö ja liikkuminen pitää harkittun vähäisenä koko leirin ajan.
Ensimmäisestä illasta lähtien kaikki yöt nukuttiin taivasalla. Taivasalla nukkumisessa on telttassa asusteluun muutamia etuja. Irtautuminen on nopeampaa koska telttaa ei tarvitse purkaa vaan makuupussi otetaan kainaloon, rinkka selkään ja irti. Teltassaolo on myös tuskallisen tukalaa helteellä ja toki sateella tilanne on toinen.
Aikaisemmissa meän joukon omiss harjoituksissa tähystys-/liikenteenlaskentapaikat väännettiin huolella kun taas Kotka 11:ssa vihollistoimintaa oli niin paljon että tähypaikalta oli pystyttävä irtaantumaan nopeasti. Vaarana katetussa suojassa on että kaikkiin ilmansuuntiin ei voi nähdä ja koira saattaa yllättäen löytää tähypaikalle hajun perusteella.
Oma tukikohtapaikkamme sattui todella suojaiseen ja komeaan paikkaan Kuusivaaran päälle, minkä vartiopaikasta oli todella nautinnollista katsella kesäyön auringon laskua ja -nousua. Vaikka sääskiä oli paljon, pysyivät ne meikäpojasta erossa jo leirin alkuajasta lähtien. Tiä haisinko leirin alusta lähtien niin pahalle ku eivät huolineet, vastaan en kuitenkaa laittanu ;)
Leirillä täytyi myös syödä ja alla lista minkälaista sapuskaa rinkassa kulki:
- 2kpl kenttäpulloja (1,0 ltr)
- 3,0 ltr juomareppu
- 0,5 ltr Hart Sport-tiivistettä
- 1,0 ltr mehutiivistettä
- 2 isoa keksipakettia
- 6 pussia Hart Sport -jauhetta
- 8 levyä Bitter -suklaata
- 4 levyä Marabou -suklaata
- 6 kaurakeksiä
- 6 rusinapakettia
- 6 näkkäripakettia
- 2 kinkkupasteijaa
- 10 pussia nuudeleita
- 6 pussia Blå Band -kuivamuonapussia
Viesti kulki älyttömän hyvin meän ryhmästä. Sääkin antoi myöten jonka ansiosta radioliikennointiolosuhteet olivat hyvät (vrt. pilvinen sää). Koska meän ryhmässä oli kaks viestimiestä, ei sissiradistia Sodankylästä vahvistukseksi tullut mikä olisi sotatilanteessa osa ryhmää.
Maanantaista torstaihin tukikohtapalvelu toimi normaalisti tähyineen, kiertovartioineen, vartioineen ja kohteen tiedusteluineen. Erityisesti niin sanotut välipäivät harjoituksen aikana käytettiin kohteen tiedusteluun. Taistelijapari oli kohteella noin kymmenen tuntia ja tuttuun sissityyliin jättivät tiedustelun lisäksi myös post-it -lapuin viestejä vihollisen kalustoon: “TUHOTTU! -RjK:n pojat” sekä “Kuolitte! T:Ivalon sissit”
Lappujen jättö on ivalolaisten leikkimielinen tapa näyttää muille joukoille että tiedustelijasissi ei näy eikä kuulu liikkuessaan.
Kun häirintäisku oli suoritettu kohteelle onnistuneesti, löysivät Kajaanin sotakoirat meidät keskiviikkona. Siitä alkoikin kaksipäiväinen kilpajuoksu minkä vuoksi jouduimme vaihtamaan tukikohtapaikkaa. Ensimmäisestä tukikohtapaikasta jouduttiin luopumaan ja tukikohta liikkui koirahavaintojen mukaan.
Kaksipäiväinen, noin 25 kilometrin mittainen loppusodan loppusiirtyminen oli tähänastisista siirtymisistä rankin. Hellettä oli siirtymisen viimeisenä päivänä +32 astetta. Tämä teki marssimisen haasteelliseksi sinänsä että puhdasta juomavettä ei ollut tarjolla aina ja välissä jouduttiin tyytymään väliaikaisesti suoveteen joka ei ollut maailman puhtainta.
Meikäpojan kroppaa alkoi melkoisesti huimata ja jalat menivät marssin alussa puolen päivän aikaan makkaroiksi koska runsas hikoilu oli imenyt kropasta suolan pois hien mukana. Lääkkeeksi löytyi kuivaalihaa sekä hirvenlihaa mikä pureskeltuna auttoi huimaukseen. Kaiken kaikkiaan nestettä kului loppumarssin aikana 12 litraa mistä juomarepussa kulki kolme ja kahdessa kenttäpullossa kaksi litraa.
Loppusodan jälkeen maalissa tunnelma oli vapautunut. Takana oli suurin osa aamuista sekä koko armeija-ajan raskain harjoitus. Ajatus siitä että ainakaan tämä ei enää raskaammaksi muutu, veti suupielet hymylle.
Täydentäköön allaolevat kuvat kuvateksteineen lukemaasi kertomusta.

Viikon ajalle varatut kuivamuonat punkan päällä valmiina pakattavaksi rinkkaan

Taisteluparien välit pidettiin reiluhkoina aukeilla. Alkumatkasta ripotteli vettä.

Rajajääkäri Tapio ja “Lepi” Leppänen navamaskeissaan

Alun vesisade vaihtui auringonpaisteeseen ja auringonpaiste hallitsikin loppureissun keliä

Rajajääkäri Karjalainen sai (meän ryhmän) vartiomiehen kiikarinsa punapistetähtäimeen piikille. Takana vasemmalla seuraavat ryhmän toinen tarkka-ampuja Kuha sekä rajajääkäri Kenttämaa.

Rajajääkäri Kenttämaa Kuusivaaran ympäristössä loppusodan alkusiirtymisen ensimmäisenä iltana

Varvut olivat myös saaneet värinsä kesästä

Lepi ja Kenny

Rovajärven ampuma-alueen ympäristö on kymmenien vuosien aikana rummutettu täyteen jos jonkin näköistä rautaa. Kuvassa kevyen kranaatinheittimen räjäyttämä kuoppa, kuvan ylälaidassa kranaatin peräpään lavat.

Sunnuntaiaamun (5.6) auringonnousu vartiopailta kuvattuna

Hyvien säiden vuoksi telttaa ei pystetty vaan jokainen mies nukkui taivasalla rinkkansa lähettyvillä koko viikon. Tämä nopeutti irtautumista tukikohdasta huomattavasti.

Jalkoja täytyi helteiden takia tuulettaa kumppareista aina kun se oli mahdollista

Sunnuntai-illan auringonlasku ja sääskien määrä olivat omanlaisensa elämys kokea vartiossa

Ennen loppusotaa ostettiin naamiontiteippiä rynnäkkökiväärin naamiontiin. Teipin kuviota tummennettiin/sekoitettiin lisäksi kasvonaamiovärillä. Samaista teippiä luontokuvaajat ja metsästäjät käyttävät välineidensä naamiontiin.

Vaarat ympäröivät toisiaan

Rajajääkäri Illikainen palasi 10 tunnin kestoisesta kohteentiedustelusta jonka jälkeen uni tukikohdassa maittoi

Vaarojen kivisillä lailla vaanivat auringossa loikolevat kyykäärmeet – tämän kaverin matka päättyi kivuttomasti.

Sitomalla hikisen maastopuvun veto-/jekkulangalla vyöhön kiinni oli sai huijattua sotakoiria tavallista vahvemmalla hajujäljellä, mikäli harhautukset teki ajatuksen kanssa

Meikäpoju laajakaista-antennia pystyttämässä – viesti kulki

Alikersantti Ruokanen ja rajajääkäri/viestimies Tapio 2. tukikohtapaikalla keskiviikkopäivänä

Vesistöäylittäessä rinkka selässä sai askelissaan olla tarkkana. Tämä rajajääkäri Illikaisen suoritus ei päätynyt jordaniaan.

Ai, tietä ei voi ylittää? -Mennään ali.

Rajajääkäri/tarkka-ampuja Kuha sai sääsken pistoksesta komean helotuksen nokkaansa

Puolivuotisen varusmieskoulutuksen viimeistä liikenteenlaskentaa suoritamassa. Lilan voi rakentaa naamioida näkymättömäksi tai helposti irtauduttavaksi, valittiin viimeisille lilatunneilla jälkimmäinen.

Satojen ajoneuvojen nostattama pöly leijaili lilapaikan yllä keskiviikkoiltana 8. kesäkuuta 2011

Alikersantti Lammi 3. tukikohtapaikan läheisellä lammella torstaipäivänä. Käytiin pesemässä taktiset paikat tukikohdan lähistöllä olevassa lammessa ennen torstai-lauantai-välistä 25 kilometrin loppusiirtymistä. Olo helpotti ennen päivän siirtymistä pariksi tunniksi.

Blogikirjoituksen ja koko inttiblogi.fi:n pääpaholainen rajajääkäri Junes vuodatti soijaa hien mukana yhdeksän litran edestä loppusiirtymisen aikana

Vahnat teippaukset irti ja uudet vaihtoon. Mikäli jalkoihin tuli kävelystä rakkoja, oli niistä helteellä pidettävä erityistä huolta. Uusin jalkoihin rakkolaastarit ja valkoiset teipit tueksi joka kerta ennen siirtymistä.

Puhdas, lähteestä saatu kylmä vesi maistui sen enempää kehumatta taivaalliselta loppusodan helteissä. Kuvassa rajajääkäri Illikainen. Illikainen vastasi ryhmän suunnistuksesta tunnustelijana.

Inttiajan top 5 huikeimmissa kokemuksissa kärkisijan vei ehottomasti uiminen torstaipäivänä, jolloin lämmintä oli 32 astetta ja kroppa jäähdytti vartaloa hikoilemalla niin paljon kuin kerkesi. Uimisen aikana kroppa jäähtyi ja mieli pääsi hetkeksi aikaa lepäämään kesätunnelmiin pois loppusodasta. Paluu loppumarssin karuun arkeen oli kova.

Matkan varrella sattui myös räjähtämättömiä tykin- tai raketinheittimen ammuksia. Räjähtämättömät ammukset merkittiin kolmiokeolla, paikalle jätettiin varoitusviesti ja paikan koordinaatit otettiin ylös.

Vanhat, käytöstä poistetut tykit kunniavartiossa tykistön ampuma-alueella
Read Full Post »